Unisport-blogi: Huippu-urheilijan arki koronan varjossa
Maailmanlaajuinen pandemia on alkukevään aikana laittanut uusiksi jokaisen arjen. Tämänhetkisen elämän lisäksi muuttuvat myös monen lähitulevaisuuden suunnitelmat. Kilpaurheilijan näkökulmasta tilanne on outo ja epävarma. Treenejä ei pystytä toteuttamaan tavalliseen tapaan eivätkä lihashuolto ja muut tukitoimet toimi normaalisti. Olympialaiset on jo siirretty ja muiden suurempien kisojen osalta odotellaan epävarmana perumis- ja siirtämispäätöksiä. Touko- ja kesäkuun osalta voidaan jo varmuudella sanoa, että yleisurheilukilpailuja ei pidetä. Mikäli syksyllä kilpaillaan, tulokset eivät kelpaa näytöiksi seuraavan kesän olympialaisiin.
Normaalitilanteessa olen monen kilpaurheilijan tapaan tottunut suunnitelmalliseen arkeen ja päämäärätietoiseen tekemiseen. Haluan tietää, mitä on odotettavissa huomenna, ensi viikolla ja ensi kuussa. Jokapäiväistä puurtamista helpottaa tieto tavoitteesta, jota kohti työtä tehdään. Moni saa erityisen suurta voimaa olympialaisten kaltaisen suuren unelman lähenemisestä. Itse olin ajatellut urheilu-urani mahdollisesti huipentuvan ja päättyvän tulevaan olympiakesään. Tällä hetkellä mukautettuja treenejä tehdään kuitenkin kohti jotain epämääräistä. Tavoitteena on loppukesän mahdolliset kilpailut, jotka nekin voidaan millä hetkellä hyvänsä perua. Joka päivä pitäisi tehdä kaikkensa, mutta mitä varten? Tilanne on poikkeuksellinen.
Poikkeustilanteet eivät kuitenkaan ole epätyypillisiä kilpaurheilussa. Oma vaiheikas urani on osoittanut, että vastaan voi pandemian lisäksi tulla monenlaisia haasteita. Loukkaantumiset ja sairastumiset ovat tyypillisimpiä syitä, jotka vaativat oman toiminnan ja suunnitelmien muokkaamista vallitseviin olosuhteisiin. Aiemmalla aitajuoksu-urallani ennätyskesäni päättyi leikkauspöydälle akillesvaivan takia. Syksyllä 2016 en tavoitteistani huolimatta juossut olympialaisissa vaan odottelin leikkausaikaa lonkan tähystykseen. Erään talven leiri Malesiassa vei sairaalaan denguekuumeen takia. Olen vaihtanut lajia aitajuoksusta pituushyppyyn huomatakseni, ettei kroppani kestä sen harjoittelua, ja vaihtanut takaisin aitojen pariin. Jokainen skenaario on kulloisellakin hetkellä vaatinut paljon mukautumiskykyä. Mutta sellaista kilpaurheilu on, arvaamatonta.
Itse olen todennut, että parhaiten urheilijana pärjää, kun omaksuu sopivan löyhän ja mukautuvan asenteen. Pakonomaisesti tavoitteista ja toimintatavoista kiinni pitäminen kääntyy yleensä jossain vaiheessa itseään vastaan. Paraskaan suunnitelma ei ikinä voi olla täysin koronanpitävä. Urheilijana on toki oltava suunnitelmallinen ja pedantti mutta hyväksyttävä muutoksen ja pettymysten välttämättömyys.
Kuinka suhtautua koronapandemiaan?
Pandemian aikana huomaa, miten eri tavoin ihmiset käsittelevät uutta tilannetta. Toiset mukautuvat etätöihin luontevasti ja löytävät uusia mieleisiä toimintatapoja. Toiset hukkuvat korona-aallon alle, lamautuvat, eivätkä saa arjesta kunnolla kiinni. Jotkut hukuttavat epävarmuudentunteensa massiiviseen kevätsiivoukseen tai muuhun suorittamiseen. Itse olen kilpaurheilijana reagoinut epävarmoissa uusissa tilanteissa kaikilla näistä tavoista. Luontaisesti en koe olevani kaikkein mukautuvaisinta tyyppiä. Turvallisuushakuisen ja rutiineja rakastavan suunnittelijan lisäksi olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan itsestäni oman elämäni muutosjohtajan.
Uuden ja epävarman tilanteen äärellä koen itselleni tärkeimmäksi tukijalaksi sallivuuden. Minulle on tärkeää pysähtyä rauhassa katsomaan tilannetta ja olla itselleni rehellinen sen herättämistä tunteista. On ihan ok olla ahdistunut ja peloissaan. Ei ole väärin olla pettynyt, kun suunnitelmat menevät pieleen, oli kyse sitten olympialaisista tai vaikka kesän lomamatkasta. On ihan normaalia, että etäkoulu tuntuu vaikealta ja videopalaverit uuvuttavat.
Itse haluan ottaa aikaa muutoksen käsittelemiseen ja uudelleen orientoitumiseen. Silloin voin olla varma, että uusi suunta on harkittu, ja olen valmis toimimaan sen mukaan. Urheilijana olen oppinut isojen muutosten olevan aina riskejä. Asiat menevät helposti pieleen, kun yllättäen asioita on tehtävä eri tavalla. Harjoittelua ei voi muuttaa täysin yhtäkkisesti ja olettaa kehon olevan valmis uuteen kuormitukseen. Samalla tavalla, kun harjoittelussa on otettava huomioon fyysinen mukautuminen, on monissa muissa elämän muutoksissa huomioitava henkinen mukautuminen. Muuten helposti uuvuttaa tai rikkoo itsensä.
Säännöllisyys ja suunnitelmallisuus
Rehellisen tilannekatsauksen jälkeen uudet suunnitelmat ja rutiinit auttavat eteenpäin. Säännöllinen päivärytmi, nukkumisesta ja syömisestä huolehtiminen ovat hyvinvoinnin perusta tilanteessa kuin tilanteessa. Uusissa olosuhteissa haluan pitää kiinni toistuvista rutiineista. Itse harjoittelen tällä hetkellä joka päivä samaan aikaan. Huolehdin tasaisesta unirytmistä ja syön normaaliin tapaan. Pidän tavanomaista enemmän rauhoittavia lepohetkiä. Uuteen tilanteeseen voi joutua luomaan myös uusia rutiineja, sillä kaaoksen keskellä on joka tapauksessa hyvä pitää yllä jotain toistuvaa.
Koen tärkeäksi edes jonkinlaisen suunnitelmallisuuden. Valmentajani on joutunut hallikisakauden jälkeen rakentamaan harjoitusohjelman kesää ja syksyä kohti uudelleen voidakseen muuttaa sitä taas uudelleen ja uudelleen. Hänkin tietää, että minä tarvitsen jonkunlaisen suunnitelman. Sitä voidaan aina tarpeen tullen muuttaa, mutta tulevaisuuden rakentamista ajatuksissa helpottaa, kun jonkunlainen suunnitelma on olemassa. Tällä hetkellä harjoitusohjelma tähtää kilpailukauden aloitukseen heinäkuussa. Voi olla, että suunnitelma on liian optimistinen. Uran päätavoite on edelleen olympialaisissa, ja se pysyy kirkkaana mielessä olosuhteista huolimatta. Valintakriteerit ovat toistaiseksi epämääräiset, mutta niihin en itse pysty vaikuttamaan. Oma toimintani pohjaa ajatukseen, että viivalle lähtiessä tavoitteena on aina juosta mahdollisimman kovaa.
Uusista ja oudoistakin tilanteista on usein löydettävissä myös positiivisia asioita, joita yritän itse tietoisesti miettiä. Ehdin nyt hyvin viimeistellä graduni ja valmistua ennen olympiavuotta. Pääsen siis valmistautumaan tärkeään kesään yksi kuormittava tekijä harteillani vähemmän. Töiden radikaalin vähentymisen myötä ehdin tällä hetkellä keskittyä treeneihini ja palautumiseen paljon syksyn treenikautta paremmin. Kotona etätöissä oleva kumppanini ehtii nyt ajoittain syödä aamupuuron kanssani, mikä sekin tuntuu poikkeuksellisen kivalta. Moneen muuhun verrattuna olen etuoikeutettu, kun pystyn edelleen toteuttamaan arkeani itselle sopivalla tavalla. Pakonomaisella positiivisuudellakaan ei kuitenkaan saa muutettua ikäviä asioita mukaviksi. Vaikeina aikoina monen on luotettava siihen, että tämäkin poikkeustila on lopulta joskus ohi.
Arki tuntuu tällä hetkellä toimivalta, ja mieleni on kohtalaisen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Tällä hetkellä pääsen harjoittelemaan kohtuullisen hyvin, ja kesää kohti harjoittelumahdollisuudet toivon mukaan vain helpottuvat. Tiedostan kuitenkin, että kaikki on tällä hetkellä epävarmaa. Epävarmuudensietokykyä olen kuitenkin päässyt vuosien varrella riittävästi harjoittelemaan selvitäkseni tästäkin. Melko varmaksi voin kuitenkin sanoa, että viimeiseksi ajatellun kesän jälkeen tulee nyt myös vielä yksi kesä.
Tekstin kirjoittaja: Matilda Bogdanoff. Matilda on voittanut useita SM-mitaleja yleisurheilussa ja hänellä on myös maaottelu- ja arvokisaedustuksia. Vuoden 2020 alussa Helsingin IFK:ta edustava Matilda voitti naisten 60 metrin aitajuoksun kansainvälisissä hallikilpailuissa maailman hallimestaruuskilpailuiden tulosrajan alittavalla tuloksella. Unisport on mukana tukemassa ja sponsoroimassa Matildaa hänen matkallaan kohti kirkkaimpia valoja.
